Teachers' and fourth graders' questions during a problem-solving lesson

Peer reviewe

Opettajien ja oppilaiden kysymykset ongelmanratkaisutunnilla

Peer reviewe

Maahanmuuttaja osalliseksi ja työhön : Policy Brief

Non peer reviewe

Feeding, survival, and reproduction of two populations of Eurytemora (Copepoda) exposed to local toxic cyanobacteria

Studying the responses of crustacean zooplankton to harmful algal blooms is important for understanding changes in lower food webs following eutrophication in the Laurentian Great Lakes and other regions around the world. Here we examine responses to toxic cyanobacteria by crustacean copepods of the genus Eurytemora from eutrophic coastal regions of Lake Michigan (Green Bay) and the Baltic Sea (Gulf of Finland). We measured grazing, survivorship, reproduction, and juvenile (nauplius) size in short-term laboratory experiments. Females were incubated with representative non-toxic food and mixtures of non-toxic food with either cyanobacteria or cyanobacteria filtrate. Eurytemora from both locations were affected negatively by cyanobacteria filtrates, even with non-toxic food available. Eurytemora carolleeae from Green Bay exhibited reduced grazing rates when exposed to filtrates, but this effect was not observed when animals were fed the cyanobacteria and filtrate along with non-toxic food. Eurytemora sp. from the Baltic Sea given filtrates and non-toxic food also exhibited decreased grazing rates, as well as decreased adult survival and nauplius size. Similarly, when cyanobacterial cells were included along with filtrate and non-toxic food these effects were not observed. Our results also demonstrated a significant trade-off between offspring quantity and quality for both groups of animals, being more pronounced when food quality was manipulated by the presence of cyanobacterial cells. These findings further our knowledge of how a widely distributed group like Eurytemora may respond in the face of changing local selection pressures from natural and anthropogenic stressors. (C) 2017 International Association for Great Lakes Research. Published by Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

Elämää elämään Kivipurossa: Näkökulmia yksinäisyyden ehkäisemiseen ja yhteisöllisyyden tunteen rakentamiseen

Iäkkäiden ihmisten omat kuvaukset yksinäisyyden kokemuksesta sekä yhteisöllisyydestä tutkimuksen kohteena ovat vielä vähäisiä. Yksinäisyyden kokemus on jokaisella ihmisellä hyvin henkilökohtainen ja erilainen tunne. Ikääntyessä ihmisen toimintakyky ja sosiaaliset suhteet muuttuvat väistämättä. Suuret muutokset elämässä saattavat aiheuttaa yksinäisyyden tunteen. Muutto uuteen ympäristöön voi olla ikääntyneelle hyvin haastavaa. Uusien sosiaalisten suhteiden luominen sekä yhteisöllisyyden muodostuminen saattaa olla uudessa ympäristössä vaikeaa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin senioriasukkaiden omia näkökulmia yksinäisyydestä sekä yhteisöllisyyden muodostumisesta heidän yhteisössään ryhmätoiminnan avulla. Tavoitteena oli selvittää haastattelun sekä havainnoinnin avulla, kuinka asukkaat itse kokevat yksinäisyyden sekä yhteisöllisyyden muodostumisen heidän uudessa asuinympäristössään. Kuinka heidän mielestään yhteisöllisyyttä voitaisiin kehittää ja sen myötä ehkäistä yksinäisyyden tunnetta. Tutkimuksen aineiston kokonaisuus muodostuu asukkaiden omista henkilökohtaista näkemyksistä ja ajatuksista heidän kertomanaan, suorien lainausten muodossa kirjoitettuna. Haastattelun tuloksena syntyi asukkaiden omia ajatuksia yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Yksinäisyys koettiin myönteisenä asiana eikä yksinolo tarkoita välttämättä, että ihminen olisi yksinäinen. Yksinäisyyttä ei tarvitse pelätä vaan yksinäisyydestä voi nauttia tuntematta häpeää. Opinnäytetyö toi esiin vuorovaikutuksen ja sosiaalisten suhteiden merkityksen, jota ryhmätoiminta auttoi kehittymään ja pitämään yllä. Ryhmätoiminnan koettiin luovan mahdollisuuden sosiaaliselle kanssakäymiselle. Yhteisöllisyyden muodostuminen oli helpompaa. Yhteisöllisyyden ylläpitäminen vaatii myös asukkaiden omaa aktiivisuutta sekä henkilökunnan tukea pitämään yhteisöllisyyttä yllä.

Tilapäishoitoyksikön asikasperheiden kokemuksellinen hyvinvointi ja sen tukeminen

Opinnäytetyö toteutettiin työelämäyhteistyössä Sofiakylä Oy:n kanssa. Sofiakylä tarjoaa asumispalveluja, tilapäishoidon palveluja sekä työ- ja päivätoimintaa kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää tilapäishoitoyksikön asiakasperheiden kokemuksellisen hyvinvoinnin eli elämänhallinnan kokemusta vanhempien näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi erityislasten perheet mieltävät hyvinvointinsa, millaisia ovat tukitoimet tai -toiminnot, jotka vahvistaisivat heidän voimavarojaan sekä vanhempien kiinnostusta osallistua ryhmämuotoiseen, voimavaroja vahvistavaan toimintaan. Tutkimus koostui kolmesta temaattista osa-alueesta, jotka olivat taustatiedot, kokemuksellinen hyvinvointi erityislapsiperheen arjessa sekä tuki ja tuen tarpeet arjessa. Tutkimus toteutettiin sähköisesti ja aineisto analysoitiin käyttäen apuna tilastollista tiedonhallintamenetelmää. Kohderyhmä oli tilapäishoidossa käyvien asiakkaiden vanhemmat/huoltajat. Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen, ja se toteutettiin kertaluontoisena. Tutkimus perustuu kohderyhmän subjektiiviseen kokemukseen, joten tutkimuksen tulokset eivät ole suoranaisesti yleistettävissä, sillä subjektiivinen kokemus on aina yksilöllinen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että huoli erityislapsiperheiden jaksamisesta arjessa on perusteltua. Tutkimus osoitti, että vanhemmilla on tarve saada erityislapsensa nykyistä useammin hoitoon, jotta heillä olisi mahdollisuus huolehtia paremmin omaan hyvinvointiinsa vaikuttavista tekijöistä. Tulosten mukaan vanhemmat mm. kokevat tuen hakemisen monimutkaiseksi. Tukitoimenpiteet eivät ole riittäviä tai oikein kohdistettuja, jotta ne vahvistaisivat parhaalla tavalla vanhempien sekä perheiden hyvinvointia ja jaksamista. Vanhemmat ovat kiinnostuneita vertaisryhmässä tapahtuvasta toiminnasta, erityisesti keskustelu- ja hyvinvointiryhmä herätti kiinnostusta. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka tarjotut tukitoimet kohtaavat perheiden yksilölliset tarpeet ja kuinka vanhempien toivomille osa-alueille tukea kohdentamalla perheiden hyvinvointiin voitaisiin vaikuttaa perhekeskeisemmin.The working life organization of the study was Sofiakylä which provides services for people with intellectual disabilities and those in needs of special support. The aim was to examine the experiential well-being of the families which are clients of the temporary care unit. The information is entailed in the development of a new form of service that supports well-being. The study was carried out quantitatively and the data were collected through an e-questionnaire from the parents of the customer families. The data were analysed using a statistical data management software. Based on the results, it can be concluded that concerns about the well-being of families with special needs children are justified and that they need more targeted support in their daily lives. In particular, the need to get a special needs child into care more often to have time to use for one’s own well-being was highlighted. Parents are interested in peer support group. The need is felt e.g., for discussion and wellness groups. Support services for families with children in need of special support should be developed to be more accessible and targeted

"Mieli on vanhemmalla ja lapsella parempi Nipsulan jälkeen" : nipsulan avoin varhaiskasvatus perheiden hyvinvoinnin tukena

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ehkäisevän lastensuojelun näkökulmasta, miten huoltajien kertomana Nipsulan avoin varhaiskasvatus tukee ja edistää perheiden hyvinvointia. Lisäksi opinnäytetyön avulla selvitettiin huoltajien näkemyksiä siitä, miten Nipsulan avoimen varhaiskasvatuksen toimintaa voisi kehittää entistä enemmän perheiden hyvinvointia tukevaksi ja edistäväksi. Nipsulan avoin varhaiskasvatus on Hämeen ammattikorkeakoulun hyvinvointiosaamisen yksikön tuottama palvelu hämeenlinnalaisille lapsiperheille Hämeen ammattikorkeakoulukeskuksen tiloissa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Nipsulan palvelukoordinaattorin kanssa. Opinnäytetyön teoriaperustassa käsitellään ehkäisevään lastensuojeluun liittyviä käsitteitä vanhemmuuden vertaistuki ja vanhemmuuden tukeminen. Lisäksi määritellään avointa varhaiskasvatusta ja ehkäisevää lastensuojelua. Tutkimus toteutettiin pääosin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä. Aineisto analysoitiin teemoitellen. Tutkimustulokset osoittivat, että Nipsulan avoin varhaiskasvatus tukee perheiden hyvinvointia ja on osaltaan varhaisen vaiheen ehkäisevää lastensuojelutyötä. Nipsula tarjoaa vertaistukea erityisesti keskustelujen avulla sekä tukea vanhemmuuteen. Lapsille Nipsula mahdollistaa toimimisen vertaisryhmässä ja osallistumisen monipuoliseen toimintaan

Lukioikäisten kokema stressi ja sen hallintakeinot

Tämän toiminnallisen opinnäytetyöprojektin tarkoituksena oli järjestää aktivoiva luento pohjalaiseen lukioon osana oppilaiden terveystiedon kurssia. Luennon lisäksi strukturoidun kyselylomakkeen avulla selvitettiin stressin yleisyyttä, sen ilmenemistä sekä sitä aiheuttavia tekijöitä lukioikäisillä. Tarkoituksena oli myös selvittää lukioikäisten käyttämiä stressinhallintakeinoja. Tutkimuksen avulla kartoitettiin, hakivatko lukioikäiset apua stressiin ja mistä he apua hakivat. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa lukioikäisille työkaluja stressin ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä nuoruus, stressi sekä hyvän luennon kriteerit. Lähdemateriaalina käytettiin kirja- ja internetlähteitä sekä tieteellisiä artikkeleita. Lähteet olivat luotettavia ja ajankohtaisia. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla luennon alussa marraskuussa 2021. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmaa apuna käyttäen. Tähän toiminnalliseen opinnäytetyöprojektiin liittyvän kyselyn tulosten mukaan stressi on hyvin yleistä lukioikäisillä. Kaikki kyselyyn vastanneista olivat kokeneet stressiä lukion aikana. Lähes puolet vastanneista koki päivittäin väsymystä ja voimattomuutta. Psyykkisistä oireista koettiin eniten viikoittaista ärtyneisyyttä. Tutkimuksen perusteella eniten stressiä aiheuttivat koulutehtävien vaativuus, niiden kohtuuton määrä ja aikataulu sekä kiire, tulevaisuus ja terveyshuolet. Stressinhallintakeinoina käytettiin päivittäin musiikin kuuntelua ja ajanviettämistä netissä. Stressiin haettiin apua eniten ystäviltä, kavereilta ja perheeltä. Vain pieni osa vastanneista haki apua stressiin ammattilaisilta. Nuorten on erittäin tärkeää saada lisätietoa stressin hallintakeinoista

Towards a physically more active lifestyle based on one’s own values: the results of a randomized controlled trial among physically inactive adults

Background: The high prevalence of physical inactivity has led to a search for novel and feasible interventions that will enhance physical activity, especially among the least physically active individuals. This randomized controlled trial aimed to determine the effectiveness of a value-based intervention to promote a physically more active lifestyle among physically inactive adults. The framework of the study was based on Acceptance and Commitment Therapy (ACT). Methods: Physically inactive participants aged 30 to 50 years (n = 138) were randomly allocated to a feedback (FB, n = 69) or an acceptance- and commitment-based group (ACT + FB, n = 69). Both groups received written feedback about their objectively measured physical activity and were offered a body composition analysis. In addition, the participants in the ACT + FB group attended six group sessions and were given a pedometer for self-monitoring their physical activity during the nine-week intervention. The primary outcome was physical activity. In addition, participants’ cognitions related to exercise and physical activity were evaluated at baseline and at three- and six-month follow-ups. The changes in mean physical activity level were analysed using multilevel random regression and rank order stability, using the structural equation model. Results: Participants in both groups increased their objectively measured and self-reported physical activity with high individual differences. No difference was observed in the change of physical activity level between the FB and ACT + FB groups over time. However, the cognitions related to physical activity and exercise improved more in the ACT + FB group than in the FB group. In addition, after re-analyzing the data among the non-depressive participants, higher stability was observed in objectively measured physical activity at the individual level between the three- and six-month follow-ups in the ACT + FB group as compared to FB group. Conclusions: Acceptance- and commitment-based group intervention, combined with the self-monitoring of physical activity, was beneficial in supporting the cognition related to exercise and physical activity, and brought more stability to the individual level physical activity behaviour change, especially among the non-depressive participants.peerReviewe